Atomic Jungle brings together the virtual Degree Show works of TAMK's (Tampere University of Applied Sciences) 4th year fine art students: Anna Bern, Barbara Jazbec, Inka Jerkku, Janina Joutsen, Sini Keskitalo, Dor Koren, Annika Korhonen, Tiago Mazza, Maria Mikhaylova, Trevor Ngeny and Hilma Nurmi. Although our physical works have been forced by the times to be virtual only, a physical exhibition will take place in the near, healthier future.

 

There is a certain element of absurdity in the world we live in, one of weirding saturated hues and deep shadows. At times we look at the unfolding of events, the twisting of truths and the impossibility of nonsense around us, and the only logical conclusion we can reach is that either we or the world have gone bananas. Possibly both.


These times are such times.


Atomic Jungle, by definition, is a jungle of atoms. A dense mass of tiny stuff that works together to form life and sustain itself. Something exotic and theoretically wild and exportable, but also inexplicably moist and mosquito-ridden. Something we can vaguely perceive as a whole, but the moving parts of which elude our naked eyes.


We are all, as living beings, atomic jungles living in an atomic jungle. We are all messy things existing in a messy thing that feels like it gets messier over time.

 

And so it happened that in the spring of 2020 – a utopian time of health and people coming together – that a small group of atomic jungles decided to exhibit their art together. The world looked upon their endeavour and began giggling sarcastically, looking away towards a stack of toilet paper and hand sanitizers. But they went along with it anyway – undaunted at the face of a world that seemingly left its logic in the pocket of a different pair of pants.


Here, before you, are the atomic jungles that they have created – each a prism refracting the ludicrous light of the world in its own mad way, attempting to form some semblance of sense. Some refract the world itself, discussing climate change, mental illness and more. Some refract ideas, such as virtuality, comfort and privacy. Some refract themselves and others, delving into urban life and the boundaries of the emotional self. Utilizing paintings, sculptures, photos, videos, text, physical spaces and more, a biodiverse selection of jungles is unveiled.

 

We embrace the absurd, just without touching anything.

– Dor Koren

Atomic Jungle kokoaa yhteen Tampereen ammattikorkeakoulun neljännen vuoden fine art -opiskelijoiden virtuaaliset lopputyöteokset. Näyttelyyn osallistuvat Anna Bern, Barbara Jazbec, Inka Jerkku, Janina Joutsen, Sini Keskitalo, Dor Koren, Annika Korhonen, Tiago Mazza, Maria Mikhaylova, Trevor Ngeny ja Hilma Nurmi. Tämänhetkisen poikkeustilanteen vuoksi työt ovat tällä hetkellä vain virtuaalisesti esillä näyttelyn nettisivuilla, mutta näyttely järjestetään myös syksyllä Grafiikanpaja Himmelblaun sponsoroimissa tiloissa Finlaysonin alueella.

Maailmamme, joka muodostuu tietynlaisista järjettömistä elementeistä, on täynnä omituisia kylläisiä sävyjä ja syviä varjoja. Toisinaan kun katsomme tapahtumien etenemistä, solmuja totuuksissa ja kaiken järjettömyyden mahdottomuutta ympärillämme, ainoa looginen johtopäätös, jonka voimme tehdä, on todeta joko meidän tai maailman seonneen.

Nyt elämme sellaisia ​​aikoja.

Atomic Jungle on määritelmän mukaan atomien viidakko, jossa tiheä joukko pieniä hiukkasia muodostaa yhdessä itseään ylläpitävän elämän. Se on eksoottinen ja teoreettisesti kesytön viidakko, mahdollisuuksien mukaan vietävissä, mutta myös selittämättömän kostea ja täynnä hyttysiä. Voimme vain epämääräisesti hahmottaa sen kokonaisuutena, sillä sen liikkuvat osaset onnistuvat aina pakenemaan katsettamme.

Me olemme kaikki omanlaisia atomien viidakoita; olemme holtittomia olevaisia, holtittomassa todellisuudessa, joka tuntuu vain muuttuvan yhä holtittomammaksi. 

Ja niin kävi, keväällä 2020, kun ihmiset vielä kokoontuivat yhteen ja tulevaisuus näytti terveeltä, että eräs pieni ryhmä atomien viidakoita päätti yhdessä tuoda näytille taideteoksensa. Maailma katsoi heidän pyrkimyksiään ja nauroi sarkastisesti, kääntyen kohti vessapaperirullia ja käsidesejä. Mutta nämä hiukkaset eivät antaneet periksi maailman edessä, joka näytti jättäneen logiikan toisten housujen taskuihin.

Nyt esittelemme teillä nämä atomien viidakot ja heidän teoksensa: jokainen viidakko kuin prisma, joka taittaa tämän absurdin maailman valoa omalla mielettömällä tavallaan, koittaen löytää selkeyttä kaiken kaaoksen keskeltä. Osa heistä heijastaa ulkomaailman valoa, tarkkailemalla ilmastonmuutosta, politiikan kehitystä ja urbaanin elämän sykettä. Osa taittaa valoa omasta itsestään ja suhteesta toisiin, sukeltaen mielenterveysongelmiin ja tunne-elämän raja-alueille. Toiset taas pohtivat virtuaalisuutta, hyvinvointia ja yksityisyyttä. Käyttäen ilmaisunaan maalausta, valokuvaa, videota, tekstiä, tilaa ja paljon muuta, tämä monimuotoinen joukko viidakoita on vihdoin julkistettu.

Me tartumme järjettömään siihen koskematta.

© All content is protected by the copyright law of Finland: copying, presentation or other unauthorized use of the protected material is prohibited.